Karvakorvatkaan ei suostuneet lähtemään pihaa pidemmälle ulkoilemaan.
 |
| Kuvassa naapuritalo, näkyy meidän ikkunoista. |
 |
| Parhaat kaverukset :) |
sunnuntai 29. tammikuuta 2012
Pakkasennätyksiä..
Tämän talven pakkasennätys meni rikki viikonloppuna. Lauantaina heräsimme hieman viileään aamuun, ulkolämpömittari näytti -25 astetta!!
Karvakorvatkaan ei suostuneet lähtemään pihaa pidemmälle ulkoilemaan.
Karvakorvatkaan ei suostuneet lähtemään pihaa pidemmälle ulkoilemaan.
Hurja vesipeto
Meillä on ollut suunnitelmissa jo jonkin aikaa reissu uimahalliin tytön kanssa.
Lauantaina sitten rohkaisin mieleni ja lähdimme kolmestaan tyttö, tytön kummi ja minä. Olin henkisesti varustautunut siihen, että visiitti voi olla hyvinkin lyhyt. Mikäli neiti päättää ettei hän jostain asiasta pidä, niin hän kyllä ilmoittaa sen hyvinkin pian ja äärimmäisen kovalla ja kantavalla äänellä... Joten sanoinkin heti alkuun tytön kummille, että valmistautuu siihen, että voidaan lähteä sitten aika haipakkaa kotiin, mikäli tilanne sitä vaatii.
Tyttö nukahti autoon kun menimme uimahalliin ja heräsi sitten siinä kassalla ihmettelemään missä ollaan. Pelkäsin hieman, että tyttö säikähtää suihkutiloissa kovia, kaikuvia ääniä yms. mutta mistään tällaisesta ei ollut tietoakaan. Neiti oli äärimmäisen iloinen ja hyväntuulinen. Kävimme kaikessa rauhassa suihkussa, saunassa ja suihkussa jälleen ennen altaaseen menoa. Altaassa tyttö oli kyllä kuin kala vedessä. Aivan uskomatonta. Hän naureskeli, pärisytteli ja kiljui iloisesti ja herätti hilpeyttä uimavalvojissakin. Olimme altaassa reilun puolituntia, halusin että lähdemme pois ns. hyvän sään aikaan, ja tyttö oli kyllä aivan uskomattoman tyytyväinen. Ei tietoakaan kiukusta tai itkusta. Kävimme vielä saunassa ja suihkussa ja koko homma sujui kuin käsikirjasta. En voinut uskoa silmiäni ja kyllä oli tyttösen kummikin ihmeissään.. Neiti kun on luonteeltaan hyvin tempperamenttinen, joten olimme hieman "varuillamme" koko ajan :)
Tästä reissusta jäi kyllä äärimmäisen hyvät fiilikset ja suunnitteilla onkin jo seuraava uimahalli käynti :)
Lauantaina sitten rohkaisin mieleni ja lähdimme kolmestaan tyttö, tytön kummi ja minä. Olin henkisesti varustautunut siihen, että visiitti voi olla hyvinkin lyhyt. Mikäli neiti päättää ettei hän jostain asiasta pidä, niin hän kyllä ilmoittaa sen hyvinkin pian ja äärimmäisen kovalla ja kantavalla äänellä... Joten sanoinkin heti alkuun tytön kummille, että valmistautuu siihen, että voidaan lähteä sitten aika haipakkaa kotiin, mikäli tilanne sitä vaatii.
Tyttö nukahti autoon kun menimme uimahalliin ja heräsi sitten siinä kassalla ihmettelemään missä ollaan. Pelkäsin hieman, että tyttö säikähtää suihkutiloissa kovia, kaikuvia ääniä yms. mutta mistään tällaisesta ei ollut tietoakaan. Neiti oli äärimmäisen iloinen ja hyväntuulinen. Kävimme kaikessa rauhassa suihkussa, saunassa ja suihkussa jälleen ennen altaaseen menoa. Altaassa tyttö oli kyllä kuin kala vedessä. Aivan uskomatonta. Hän naureskeli, pärisytteli ja kiljui iloisesti ja herätti hilpeyttä uimavalvojissakin. Olimme altaassa reilun puolituntia, halusin että lähdemme pois ns. hyvän sään aikaan, ja tyttö oli kyllä aivan uskomattoman tyytyväinen. Ei tietoakaan kiukusta tai itkusta. Kävimme vielä saunassa ja suihkussa ja koko homma sujui kuin käsikirjasta. En voinut uskoa silmiäni ja kyllä oli tyttösen kummikin ihmeissään.. Neiti kun on luonteeltaan hyvin tempperamenttinen, joten olimme hieman "varuillamme" koko ajan :)
Tästä reissusta jäi kyllä äärimmäisen hyvät fiilikset ja suunnitteilla onkin jo seuraava uimahalli käynti :)
torstai 26. tammikuuta 2012
Äitinä puolivuotta
Olen ollut äiti puoli vuotta.
Lapseni on jo puolivuotias.
Hän on muuttanut elämäni täydellisesti. Täydelliseksi. Hoivaaminen, huolehtiminen ja lohduttaminen on saaneet aivan uuden merkityksen. Elämäni päämääräksi on tullut tämän pienen ihmisen tukeminen ja turvaaminen.
Odotan innolla tulevaa. Ensimmäistä askelta.. Ensimmäistä sanaa..
Lapseni on jo puolivuotias.
Hän on muuttanut elämäni täydellisesti. Täydelliseksi. Hoivaaminen, huolehtiminen ja lohduttaminen on saaneet aivan uuden merkityksen. Elämäni päämääräksi on tullut tämän pienen ihmisen tukeminen ja turvaaminen.
Odotan innolla tulevaa. Ensimmäistä askelta.. Ensimmäistä sanaa..
 |
| Tästä kaikki alkoi... |
maanantai 23. tammikuuta 2012
Uusi viikko
Ihana viikonloppu takana. Ja taas toiminnan täyteinen viikko edessä.
Viikonloppuvisiitti siskoni luokse sujui hienosti. Automatkat tyttö nukkui oikeastaan kokonaan - onneksi. Jännitin hieman tätä autoilua kun neiti aikasemmalla reissulla, minkä kaksistaan teimme, sai aikamoisen raivarin moottoritiellä ja minä olin ihan paniikissa kun minnekään ei voinut pysähtyä... Onneksi tämä reissu sujui hienosti.
Tänään olisi mulla se jalan röntgen päivällä ja sitten suunnistammekin koko perhe ystäviemme luokse kahvittelemaan. Mukavaa mennä koko perheen voimin :)
Huomenna olisi sitten tiedossa mieheni kummipojan 3v. synttärit. Meinasin käydä huomenna jotain pientä lahjaa katsomassa. Mistähän 3 vuotiaat pojat tykkää? Ainankin autoista.. uskoisin..:)
Tässä perheessä on kolme alle kouluikäistä lasta ja meno oli ainakin kesällä tässä meillä aikamoista kun he tulivat koko poppoo tyttöstä katsomaan ensimmäistä kertaa.. No huomenna nähdään onko meno samanlaista vai mennyt hurjemmaksi... kääk! :)
Keskiviikkona olisi meillä taas tytön kanssa äiti-vauva -jumppa. Tykkäsin tosi kovasti tästä ja odotan jo tuntia kuin kuuta nousevaa.
Viimeaikoina on hieman alkanut mietityttämään tytön päivärytmi. Unikoulun jälkeen kun sitä muutettiin, mutta mielestäni, se ei ole enää kovin toimiva meille. Yöunet tyttö nukkuu nykyään kuin oppikirjasta, mutta tuo päiväsaika on alkanut viimeaikoina olla aika mahdotonta. Tässä rytmissä kun olisi tarkoitus että oltaisiin se päiväaika, noin 11-14 hereillä ja sitten unille. Tyttö alkaa olla jo 12 aikaan aikas väsynyt ja monihan tietää mitä se sitten tarkoittaa... Tänään mennään nyt ihan tytön oman unentarpeen mukaan ja katsotaan mitä tapahtuu. Hieman vaan pelottaa, että yöunet kärsii, jos neiti nukkuu pitkin päivää, mutta katsotaan...
Ihanaa alkavaa viikkoa - täällä päästään TAAS lumitöihin heti aamusta! :)
Viikonloppuvisiitti siskoni luokse sujui hienosti. Automatkat tyttö nukkui oikeastaan kokonaan - onneksi. Jännitin hieman tätä autoilua kun neiti aikasemmalla reissulla, minkä kaksistaan teimme, sai aikamoisen raivarin moottoritiellä ja minä olin ihan paniikissa kun minnekään ei voinut pysähtyä... Onneksi tämä reissu sujui hienosti.
Tänään olisi mulla se jalan röntgen päivällä ja sitten suunnistammekin koko perhe ystäviemme luokse kahvittelemaan. Mukavaa mennä koko perheen voimin :)
Huomenna olisi sitten tiedossa mieheni kummipojan 3v. synttärit. Meinasin käydä huomenna jotain pientä lahjaa katsomassa. Mistähän 3 vuotiaat pojat tykkää? Ainankin autoista.. uskoisin..:)
Tässä perheessä on kolme alle kouluikäistä lasta ja meno oli ainakin kesällä tässä meillä aikamoista kun he tulivat koko poppoo tyttöstä katsomaan ensimmäistä kertaa.. No huomenna nähdään onko meno samanlaista vai mennyt hurjemmaksi... kääk! :)
Keskiviikkona olisi meillä taas tytön kanssa äiti-vauva -jumppa. Tykkäsin tosi kovasti tästä ja odotan jo tuntia kuin kuuta nousevaa.
Viimeaikoina on hieman alkanut mietityttämään tytön päivärytmi. Unikoulun jälkeen kun sitä muutettiin, mutta mielestäni, se ei ole enää kovin toimiva meille. Yöunet tyttö nukkuu nykyään kuin oppikirjasta, mutta tuo päiväsaika on alkanut viimeaikoina olla aika mahdotonta. Tässä rytmissä kun olisi tarkoitus että oltaisiin se päiväaika, noin 11-14 hereillä ja sitten unille. Tyttö alkaa olla jo 12 aikaan aikas väsynyt ja monihan tietää mitä se sitten tarkoittaa... Tänään mennään nyt ihan tytön oman unentarpeen mukaan ja katsotaan mitä tapahtuu. Hieman vaan pelottaa, että yöunet kärsii, jos neiti nukkuu pitkin päivää, mutta katsotaan...
Ihanaa alkavaa viikkoa - täällä päästään TAAS lumitöihin heti aamusta! :)
perjantai 20. tammikuuta 2012
Toimintaa täynnä
Aikamoinen viikko takana. Mukava viikko, toimintaa täynnä. Ja se toiminta jatkuu vaan...:)
Yöunien ansiosta virtaa on nykyään ihan toisella tavalla kuin ennen ja siitä johtuen myös päivien toimintataso on noussut, ei ehkä huippuunsa vielä, mutta noussut kuitenkin.
Tämän viikon ohjelmaan on kuulunut paljon lenkkeilyä, lumitöitä, sosetalkoot, lääkärissä käyntiä, äiti-vauva -jumppaa, muskaria ja ystäviä.. huh.
Mulla kipeyty jalka joskus joulun tuntumassa. En muista, että olisin sitä mitenkään erityisesti satuttanut, eikä jalassa mitään jälkeä/mustelmaakaan ollut, mutta todella kipeä on ollu. Ajattelin, että joku venähdys tms. se kuitenkin on, mutta koska jalka aristaa edelleen kävelyn jälkeen päätin mennä lääkäriin näytille.
Lääkäri epäili jalassa olevan murtuma (?) ja laittoi lähetteen röntgeniin. No sinne sitten maanantaina. Ja keskiviikkona kuulemma tiedetään mitä kuvissa näkyy.
Keskiviikkona käytiin kokeilemassa tytön kanssa äiti-vauva -jumppaa ja tykkäsin tosi kovasti. Siellä lorutellaan ja leikitään lasten kanssa ja lopuksi tehdään lihaskuntoa lapset painoina. On muuten reidet kipeenä nyt :) Tykkäsin tästä niin paljon, että harkitsen jättäväni muskarin ja aloittavani tämän. Sillä molempiin en mene, ihan periaatteesta, kun molemmat maksavat mielestäni kohtuullisen paljon. Muskarin kevätkausi 73eur ja jumpan kausi 65 eur. Olen nyt sitä mieltä, että jompi kumpi. Katsotaan nyt mitä tehdään ja minne mennään.
Huomenna startataan tytön kanssa auto hyvissä ajoin aamulla ja ajelemme siskoni luokse kyläilemään. Samalla reissulla käymme tapaamassa yhtä parhaimmista ystävistäni, kun hän sopivasti samassa kaupungissa siskoni kanssa asustaa.
Ahkera kun olen nyt ollut, niin tein aamulla tuplasuklaa -keksejä siskolle viemisiksi. Onkohan jo liikaa desperate housewives -meininkiä... heh. Hyviä oli keksit, pakkohan niitä oli muutama (?) maistaa :)
Yöunien ansiosta virtaa on nykyään ihan toisella tavalla kuin ennen ja siitä johtuen myös päivien toimintataso on noussut, ei ehkä huippuunsa vielä, mutta noussut kuitenkin.
Tämän viikon ohjelmaan on kuulunut paljon lenkkeilyä, lumitöitä, sosetalkoot, lääkärissä käyntiä, äiti-vauva -jumppaa, muskaria ja ystäviä.. huh.
Mulla kipeyty jalka joskus joulun tuntumassa. En muista, että olisin sitä mitenkään erityisesti satuttanut, eikä jalassa mitään jälkeä/mustelmaakaan ollut, mutta todella kipeä on ollu. Ajattelin, että joku venähdys tms. se kuitenkin on, mutta koska jalka aristaa edelleen kävelyn jälkeen päätin mennä lääkäriin näytille.
Lääkäri epäili jalassa olevan murtuma (?) ja laittoi lähetteen röntgeniin. No sinne sitten maanantaina. Ja keskiviikkona kuulemma tiedetään mitä kuvissa näkyy.
Keskiviikkona käytiin kokeilemassa tytön kanssa äiti-vauva -jumppaa ja tykkäsin tosi kovasti. Siellä lorutellaan ja leikitään lasten kanssa ja lopuksi tehdään lihaskuntoa lapset painoina. On muuten reidet kipeenä nyt :) Tykkäsin tästä niin paljon, että harkitsen jättäväni muskarin ja aloittavani tämän. Sillä molempiin en mene, ihan periaatteesta, kun molemmat maksavat mielestäni kohtuullisen paljon. Muskarin kevätkausi 73eur ja jumpan kausi 65 eur. Olen nyt sitä mieltä, että jompi kumpi. Katsotaan nyt mitä tehdään ja minne mennään.
Huomenna startataan tytön kanssa auto hyvissä ajoin aamulla ja ajelemme siskoni luokse kyläilemään. Samalla reissulla käymme tapaamassa yhtä parhaimmista ystävistäni, kun hän sopivasti samassa kaupungissa siskoni kanssa asustaa.
Ahkera kun olen nyt ollut, niin tein aamulla tuplasuklaa -keksejä siskolle viemisiksi. Onkohan jo liikaa desperate housewives -meininkiä... heh. Hyviä oli keksit, pakkohan niitä oli muutama (?) maistaa :)
sunnuntai 15. tammikuuta 2012
Let's Zumba...
...Tai sitten ei..
Olen jo pitkään halunnut käydä kokeilemassa zumbaa. Sitä on niin kovasti kehuttu ja hyvä ystäväni sanoi, että se on ihan helppoa, tehdään vaan mitä ohjaajakin tekee, monet mummelitkin käy zumbaamassa ja tykkää. No minähän innostuin tällasen "myyntipuheen" jälkeen. Sehän voisi ollakin sit se mun juttu ja sillä voisin saada nää loput raskauskilotkin pois.
Eilen kävin sitten eräässä liikuntakeskuksessa kokeilemassa tätä kovasti kehuttua liikuntamuotoa. Ja voi taivas, ei ollu kyllä mun juttu ollenkaan. Oli nimittäin vauhti ja askelkuviot ja hypyt ja potkut sitä luokkaa, että meikäläisen tanssitaidot ei siihen riittänyt. Tiesin kyllä mitä se zumba on, mutta jotenkin kuvittelin askellusten olevan hieman yksinkertaisempia.
Olisi tehnyt mieli lähteä kesken tunnin pois, mutta en kehdannut. Siellä sitten heiluin avuttomana ja aina väärään suuntaan.. :)
No sinne ei tarvitse toista kertaa mennä! Taidan pysytellä vaan kiltisti BodyPumpissa ja BoxBick:n tyylisissä ohjatuissa tunneissa.
Parasta kahviseuraa... :D
Olen jo pitkään halunnut käydä kokeilemassa zumbaa. Sitä on niin kovasti kehuttu ja hyvä ystäväni sanoi, että se on ihan helppoa, tehdään vaan mitä ohjaajakin tekee, monet mummelitkin käy zumbaamassa ja tykkää. No minähän innostuin tällasen "myyntipuheen" jälkeen. Sehän voisi ollakin sit se mun juttu ja sillä voisin saada nää loput raskauskilotkin pois.
Eilen kävin sitten eräässä liikuntakeskuksessa kokeilemassa tätä kovasti kehuttua liikuntamuotoa. Ja voi taivas, ei ollu kyllä mun juttu ollenkaan. Oli nimittäin vauhti ja askelkuviot ja hypyt ja potkut sitä luokkaa, että meikäläisen tanssitaidot ei siihen riittänyt. Tiesin kyllä mitä se zumba on, mutta jotenkin kuvittelin askellusten olevan hieman yksinkertaisempia.
Olisi tehnyt mieli lähteä kesken tunnin pois, mutta en kehdannut. Siellä sitten heiluin avuttomana ja aina väärään suuntaan.. :)
No sinne ei tarvitse toista kertaa mennä! Taidan pysytellä vaan kiltisti BodyPumpissa ja BoxBick:n tyylisissä ohjatuissa tunneissa.
Parasta kahviseuraa... :D
perjantai 13. tammikuuta 2012
Muskaria ja karvakorvia
Olimme eilen tyttösen kanssa pitkästä aikaa muskarissa. Oli kyllä mukavaa, vaikka en itse kovin musikaalinen olekaan. Tyttö kerran tykkää, niin kai sitä voi käydä kerran viikossa lallattelemassa :)
Oli kyllä hauska seurata kun tyttö katseli muita lapsia ihmetellen. Hän kurotteli heitä kohti kovasti hymyillen ja nauraen. Ja sai hän kokeilla ensimmäistä kertaa marakassi-soitintakin. No, suuhun se tietenkin meni, mutta kiva ääni siitä näytti silti lähtevän.
Ystäväni on oman tyttönsä kanssa samassa muskari-ryhmässä. Hän tuli aamulla tähän meille autolla ja jatkoimme tästä meiltä yhdessä kävellen muskariin. Pari astetta pakkasta ja lunta maassa, oikein kiva ulkoilusää. Muskarin jälkeen haettiin kahvilasta evästä mukaan ja tultiin lasten kanssa tähän meille kahville. Siinähän se iltapäivä menikin ihan siivillä. Olipa taas mukava päivä.
Illalla koittikin sitten karvakorvien pesu ja kuivauspuuhat. Ja tänään oli poikien trimmi. Oli kyllä aikakin.. Vai? :)
Siistit karvakorvat :)
Koiria on trimmannut koko ajan sama henkilö, hän myös kasvattaa itse villakoiria. Tänään hän heitti ilmoille ihan hurjan idean.. Mikäli hän teettäisi vielä pentueen, haluaisinko olla toisen koiramme (vaalean) kanssa mukana tässä prosessissa.... Hänestä tässä meidän koirassa olisi ainesta moiseen prosessiin luonteen ja ulkomuotonsa puolesta.. Eipä ole tuollainen ajatus edes käynyt mielessäni ennen, mutta pitää nyt mietiskellä. Ja tietysti ennenkuin pentuja sen enempää aletaan suunnitella, olisi koirallamma aikamoiset testit edessä, silmät, lonkat, polvet yms... Mutta mietitään, mietitään... Olisihan se toisaalta aika veikeää.. hih.. pieniä puudelivauvoja... :) Voi apua.. ;)
Oli kyllä hauska seurata kun tyttö katseli muita lapsia ihmetellen. Hän kurotteli heitä kohti kovasti hymyillen ja nauraen. Ja sai hän kokeilla ensimmäistä kertaa marakassi-soitintakin. No, suuhun se tietenkin meni, mutta kiva ääni siitä näytti silti lähtevän.
Ystäväni on oman tyttönsä kanssa samassa muskari-ryhmässä. Hän tuli aamulla tähän meille autolla ja jatkoimme tästä meiltä yhdessä kävellen muskariin. Pari astetta pakkasta ja lunta maassa, oikein kiva ulkoilusää. Muskarin jälkeen haettiin kahvilasta evästä mukaan ja tultiin lasten kanssa tähän meille kahville. Siinähän se iltapäivä menikin ihan siivillä. Olipa taas mukava päivä.
Illalla koittikin sitten karvakorvien pesu ja kuivauspuuhat. Ja tänään oli poikien trimmi. Oli kyllä aikakin.. Vai? :)
Siistit karvakorvat :)
Koiria on trimmannut koko ajan sama henkilö, hän myös kasvattaa itse villakoiria. Tänään hän heitti ilmoille ihan hurjan idean.. Mikäli hän teettäisi vielä pentueen, haluaisinko olla toisen koiramme (vaalean) kanssa mukana tässä prosessissa.... Hänestä tässä meidän koirassa olisi ainesta moiseen prosessiin luonteen ja ulkomuotonsa puolesta.. Eipä ole tuollainen ajatus edes käynyt mielessäni ennen, mutta pitää nyt mietiskellä. Ja tietysti ennenkuin pentuja sen enempää aletaan suunnitella, olisi koirallamma aikamoiset testit edessä, silmät, lonkat, polvet yms... Mutta mietitään, mietitään... Olisihan se toisaalta aika veikeää.. hih.. pieniä puudelivauvoja... :) Voi apua.. ;)
tiistai 10. tammikuuta 2012
Unikoulun jälkeen
Nyt viisi yötä kotona, unikoulun jälkeen. Uskallan jo sanoa sen ääneen... Meillä on nukuttu yöt! Uskomatonta. Tyttö nukahtaa yksin omaan sänkyynsä, omaan huoneeseensa. Ilman tuttia. Ilman suurta taistelua. En voi uskoa tätä todeksi. Olen hyvin, hyvin onnellinen. Ja levännyt. Ja rentoutuneempi.
Tästä on hyvä jatkaa... :)
perjantai 6. tammikuuta 2012
True Love
Käyttäjän Tommy Lipnick kuvat
Unconditional Love - something to think about this holiday seasonVannoutuneena koiraihmisenä tämä kuva vain sulatti sydämeni. Koiran ilme ja olemus on jotenkin niin onnellinen ja rauhallinen. Mahtava otos!
Mukavaa Loppiaista!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)