..istuin sairaalan sängyllä ja pitelin sylissäni ihaninta asiaa elämässäni. Minun omaa lastani.
Noin viikko ennen synnytystä kirjauduin viimeisen kerran sairaalaan toksemian takia. Minulla oli verenpaine pilvissä, proteiinia virtsassa, päänsärkyä ja turvotusta. Sain siis pelkästään vaan olla ja maata sängyssä. Huoneen WC:ssä sain itse käydä, mutta muuten pelkkää vuodelepoa, kunnes vauva syntyisi. Laskettuaika oli 26.7.2011. Ajatus sairaalassa makaamisesta tuntui painajaismaiselta.
Torstaina 21.7. yöllä tunsin oudon holahduksen sängystäni ja jokusen hetken päästä tajusin, että lapsivedet menivät. Hetken päästä huoneeseen tullut hoitaja vahvisti asian ja sanoikin, ettei sairaalajaksosta tulisikaan kovin pitkä :) Sinä yönä minua ei nukuttanut.
Seuraavana aamuna minut siirrettiin osastolta synnytyssalin puolelle ja silloinen kätilö sanoi, että mahdollisimman paljon unta vaan, että kohta päästään tositoimiin. Noh, toisin kävi. Supistuksia tuli kyllä tasaisesti 5-15 min. välein, mutta kuitenkin niin kevyesti, ettei niillä synnytetä.
Supistukset jatkuivat yötä päivää, kunnes 23.7. minulle laitettiin aamulla tipalla supistuksia kiihdyttävää lääkettä. Tämäkään ei alkuun auttanut ja kävelinkin sitten tippapullon kanssa pitkin osaston käytäviä ja toivoin sen auttavan ja voimistavan supistuksia.
Alkuillasta lääkkeen määrää nostettiin ja sitten alkoikin tapahtua. Kuitenkin niin, että supistuksia tuli liian tiheään tahtiin, mikä ei ollut sekään hyvä asia. Mies hieroi selkää ja kävi lämmittämässä jyväpussia, mitä pidettiin välillä alaselässä ja välillä vatsalla. Vihdoin illalla saatiin supistuksiin oikeanlaista voimaa. Supistukset muuttuivat äärimmäisen kivuliaiksi. Kerkesin saamaan juuri oikeaan aikaan epiduraalipuudutuksen, mikä tehosi todella hyvin. Kipu hävisi lähes kokonaan ja pystyin seuraamaan supistuksia monitorista ja ponnistamaan sen tahtiin.
Vihdoin 24.7. klo 00.15 syntyi tummatukkainen, pieni tyttö 2980g 48cm.
Heti tytön synnyttyä minulle nousi yli 39 asteen kuume ja tytöllä oli myös lämpöä. Oloni oli todella huono ja minulle laitettiin nestettä tipan kautta seuraavaksi yöksi . Tyttönen meni vauvalaan tarkkailuun ja minä jäin nukkumaan. Seuraavana päivänä aloin olemaan paremmassa kunnossa ja tyttönen voi hyvin.
Kotiin pääsimmekin jo 27.7.2011.
Mieletöntä ajatella, että tästä kaikesta on jo vuosi aikaa .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti